Vanda Scaravellin inspiroima jooga
Vanda Scaravellin innoittamassa joogassa tutkimme, mitä tapahtuu, kun teemme hieman vähemmän ja kuuntelemme hieman enemmän. Annamme hengityksen, painovoiman ja kehon oman viisauden ohjata liikettä.Vanda Scaravellin innoittama jooga – vähemmän tekemistä, enemmän kuuntelemista
Vanda Scaravelli (1908–1999) oli italialaissyntyinen joogaopettaja, jonka tapa lähestyä joogaa oli hyvin tutkiva ja yksilöllinen. Hän opiskeli muun muassa B. K. S. Iyengarin ja Desikacharin kanssa, mutta ei halunnut luoda ympärilleen uutta joogakoulukuntaa tai menetelmää. Minut hänen oivallustensa pariin johdatti Meri Mort, Terra Soul Jooga-opettajakoulutuksen aikana. Scaravellin ajattelussa oli olennaista löytäminen valmiiden ohjeiden seuraamisen sijaan. Hän kannusti tutkimaan kehoa, hengitystä ja liikettä suoraan omasta kokemuksesta käsin.
Hänen opetuksessaan toistuivat erityisesti kolme teemaa: Painovoima. Hengitys. Selkäranka.
Painovoimaa vastaan ei tarvitse jatkuvasti taistella. Sen sijaan voimme antaa kehon painon laskeutua kohti alustaa ja käyttää tätä yhteyttä liikkeen lähtökohtana. Hengitys ei ole vain jotakin, mitä tapahtuu harjoituksen taustalla. Se voi olla liikkeen luonnollinen rytmi ja tapa vapauttaa kehosta tarpeetonta jännitystä. Selkäranka puolestaan ei ole jäykkä rakenne, joka meidän pitäisi saada tiettyyn asentoon, vaan elävä ja jatkuvasti liikkuva kokonaisuus.
Scaravellin ajattelussa keskeistä oli myös jännityksen ja ponnistamisen vähentäminen. Kun lakkaamme yrittämästä pakottaa kehoa asentoon, voi syntyä mahdollisuus aivan uudenlaiselle liikkeelle. Tavoitteena ei siis ole tehdä enemmän. Joskus tavoitteena voi olla tehdä vähemmän – mutta tuntea enemmän.
Miksi en puhu Scaravelli-joogasta?
Vanda Scaravelli ei itse halunnut opetuksestaan muodostuvan uutta joogasuuntausta tai tarkasti määriteltyä menetelmää. Hänen työnsä kehittyi jatkuvasti hänen oman tutkimisensa kautta, ja hän rohkaisi myös oppilaitaan löytämään oman tapansa harjoitella. Siksi käytän mieluummin ilmaisua Vanda Scaravellin innoittama jooga. Se ei tarkoita tiettyä tarkkaa sarjaa asanoita tai yhtä oikeaa tapaa tehdä harjoitus. Se tarkoittaa ennemminkin tietynlaista suhtautumista kehoon ja liikkeeseen.
Ajatus on minulle hyvin tärkeä: joogaa ei tarvitse suorittaa oikein, jotta siitä voisi oppia jotain.
Miten Scaravellin ajattelu näkyy minun joogassani?
Vanda Scaravellin ajattelussa minua puhuttelee erityisesti ajatus siitä, että keho voi löytää liikettä silloin, kun emme yritä tehdä kaikkea itse. Tämä näkyy tunneillani esimerkiksi siinä, että saatamme tutkia samaa liikettä useamman hengityksen ajan ja antaa kehon vähitellen löytää siihen oman tapansa. En välttämättä halua, että viet kätesi tiettyyn paikkaan siksi, että niin kuuluu tehdä. Haluan mieluummin tarjota sinulle mahdollisuuden huomata:
Mitä tapahtuu, jos annat liikkeen syntyä hengityksen mukana?
Mitä tapahtuu, jos tunnet jalkojesi yhteyden lattiaan ennen kuin lähdet liikkeelle?
Mitä tapahtuu, jos et yritäkään venyttää mahdollisimman pitkälle?
Usein juuri näistä pienistä tutkimisen hetkistä syntyy jotakin kiinnostavaa.
Painovoima ystäväksi
Yksi Scaravellin ajattelun kauniista puolista on suhde painovoimaan. Joogassa puhutaan paljon kannattelusta, voimasta ja aktiivisuudesta. Ne ovat kaikki tärkeitä. Mutta niiden rinnalla voimme opetella myös antamaan painon laskeutua. Kun tunnet jalkasi lattiaa vasten, voit ehkä huomata, että jokin muu osa kehosta voi rentoutua. Kun annat lantion painon laskeutua alustaa kohti, selkärangalle voi syntyä tilaa liikkua. Kun lakkaat kannattelemasta itseäsi aivan kaikella voimallasi, saatat löytää enemmän vakautta – et vähemmän.
Tämä ei tarkoita passiivisuutta. Päinvastoin. Se on jatkuvaa vuoropuhelua kehon aktiivisuuden ja antautumisen välillä.
Hengitys ei ole vain harjoituksen osa
Myös hengityksellä on tässä tärkeä rooli. En halua ajatella hengitystä vain tekniikkana, joka tehdään harjoituksen alussa tai tietyssä asanassa tietyllä tavalla. Hengitys on jatkuvasti mukana ja voi kertoa meille paljon siitä, mitä kehossa tapahtuu.
Jos hengitys muuttuu pinnalliseksi tai pidätät sitä, voimme ehkä ottaa sen vihjeenä ja hieman hellittää. Jos hengitys löytää tilaa, voimme ehkä antaa liikkeen jatkua. Hengityksen ei tarvitse pakottaa kehoa liikkumaan. Se voi ennemminkin antaa keholle aikaa löytää liike itse.
Selkäranka saa olla elävä
Scaravellin työssä selkärangan luonnollinen liike on tärkeässä roolissa. Tämä resonoi vahvasti myös minun tavassani ajatella kehoa. En halua, että selkärankaa kohdellaan yhtenä jäykkänä kokonaisuutena, joka täytyy vain saada “oikeaan asentoon”. Selkäranka on liikkeessä koko ajan. Se joustaa, kiertyy, taipuu, pidentyy ja mukautuu hengitykseen ja ympäristöön. Siksi joogassa voimme myös antaa sen tutkia erilaisia tapoja liikkua sen sijaan, että yrittäisimme vain saavuttaa tietyn muodon. Joskus pieni liike voi olla paljon kiinnostavampi kuin suuri. Ja joskus kehon kannalta merkityksellisintä ei tapahdu siellä, missä liike näyttää suurimmalta.
Vähemmän pakottamista, enemmän uteliaisuutta
Ehkä kaikkein tärkein asia, jonka Scaravellin ajattelusta haluan tuoda omaan ohjaukseeni, on uteliaisuus. Joogamatolle ei tarvitse tulla valmiina tietämään, miltä jonkin asanan pitäisi tuntua. Voit tulla tutkimaan. Voit tulla kysymään keholtasi:
Missä olen tänään?
Mitä kehoni tarvitsee?
Mihin suuntaan liike haluaa mennä?
Voinko tehdä tämän hieman vähemmällä voimalla?
Voinko antaa hengityksen ja painovoiman tehdä osan työstä?
Ja joskus vastaus voi olla aivan erilainen kuin eilen. Minulle tämä on yksi joogan hienoimmista puolista. Harjoitus ei ole sama, vaikka asana olisi sama. Sinä et ole sama. Kehosi ei ole sama. Hengityksesi ei ole sama. Eikä joogankaan tarvitse olla sama.
Minulle Vanda Scaravellin innoittama jooga on:
vähemmän pakottamista
enemmän kuuntelemista
vähemmän täydellisen muodon tavoittelua
enemmän kehon omaa tutkimista
vähemmän taistelua painovoimaa vastaan
enemmän yhteyttä alustaan
vähemmän tekemistä
enemmän tuntemista
Ja ennen kaikkea:
tilaa sille, että keho saa yllättää sinut.
